...Ferudin mukaan ihmisen psyykkinen kuormitus on vakio.
Uskon.
Luin tänään tunteista ja siin oli muutamia mielenkiintoisia kokeita, en niit nyt tähän kirjoita, mut pointti niis on se et tunteet on meidän omia päättelyitä kehon reaktioiden mukaan. Itken, oon siis surullinen jne. Toisaalta me myös päätellään tunteita opittujen mallien mukaan.
Tää on tietty nyt hyvin suoraviivasta, mut ymmärrätte varmaan mitä tarkotan ja sit kuitenkin ihminen voi tuntea ensin ja vasta sitte reagoida.
Tunteellisen tunteikasta.
Tunnevammaa.
Tunnen tunnista toiseen, sinut tuntien tunneihminen.
Tää luritus putkahti mun päähän täs ihan jostain, tää näyttäis nyt olevan niin et mun päähän putkahtelee näköjään kaikenlaisia outouksia ja sit mä niit surutta kerron eteenpäin ja selittelen innoissani ja välil sit huomaan kuuntelijasta et nyt meni liiallisuuksiin ja sit mietin et sulje se suus ja lopeta nyt ja sit kuitenki viel sanon jotain ja jatkan ja sit jälkeenpäin tulee se fiilis et voi hitto, se varmaan ajattelee et olen ihan outo..
Vaiks en tiettykää oo, oon ihan normaali:)
Mikä on normaalin käsite?
Onko se meillä täällä työssäkäyvä, asiansa hoitava ja arkielämänsä hallitseva ihminen?
..Sitte mut voi jättää laskuista pois, arkielämän hallinta ei oo vahvuuksiani:)
Aloitan tankotanssin nyt elokuussa, Jippii, olen sitä jo halunnu kauan kokeilla ja nyt vihdoinkin! Suunnittelin jo et ostan tangon(Vaaleanpunaisen..) kotiin ja mihin sen sit laitan..
Kodista tuli mieleeni et haluaisin sellasen Barbapapa -kodin. Ne on vaan niin parhaita.
Olis vaaleanpunainen seinä ja keltainen ja musta ja sitte valkonen lattia ja valkoset verhot ja Barba-astioita.
Nii, olisko se sitte kivaa, elää Barbamaailmassa?..Ei.
Mun piti jotain eilisestä illasta kertoo ja täs on taas kaikkee muuta ku sitä.
Ok, lähdin kävelemään keskustaan tai oikeestaan rantaan ja jalassa oli mustat korkkarit, siis sellaset todellakin KORKKARIT ja voitte arvata ku pääsin kohteeseen(Mallorcaa lainatakseni..)ni mun jalat oli paskana..Ja on siis vieläkin.
menin ensiapuun ja siellä mies laastaroi jalat täytee eikä se auttanu oikeestaa mitään ja mä en sit ikinä opi, just sama homma joka kerta.
No tää tietää taas muutaman viikon varvastossuilua, ei siinä mitään tykkään kyllä, mutta kun en ihan tosi voi muita kenkiä edes miettiä, sataa tai paistaa ja jalat ihan törkeen näköset, vesikelloja täynnä jne..
Sunrise Avenue oli superhyvä! En odottanu siltä yhtään mitään, kun en niin sitä kuuntele, mut jätkät veti vaan ihan täysillä ja tunnelma oli mahtava...Toisin ku Dingon aikana, tai siis mun mielestä olis jo aika haudata koko projekti R.I.P.
Onhan se hienoa ku känniset saavat laulaa joukkokaraokena kaikki biisit ja elämä on helppoo ja ihanaa ja autiotalossa, siis miettikää, sekin vielä kuuluu ohjelmistoon!,rakastutaan...Plääh!
Dingo, ottakaa nyt neuvosta vaarin ja antakaa jo olla.
THÄNKS!
Niin, sit suht juopuneena lähdin kävelee kotiin takas ja kengät oli siis kädessä tällä kertaa...Niin, soitin sulle, siis sulle on tässä nyt tykkäämisen kohteeni, soitin etkä vastannu ja sit soitit takas.
Ai niin ja tää oli sit se jonka nro ois pitäny poistaa...Kun mähän en siis oikestaan ikinä soita kännisoittoja):
Niin, mun piti käydä siis makamaan siihen jalkakäytävälle ku pääs pyöri ja tuntu etten ymmärrä puhettakaan enää, siin sit makasin ja kysyin haluutko nähdä? Ei, et halunnu...En mä siit muuta muistakkaan sitte ja makasin siin hetken vielä puhelun päätyttyä ja katselin taivaalle ennenku jatkoin kotiin ja sit suoraan nukkumaan.
Ja sitte, melkeen aamulla, heräsin puhelimen soimiseen, Madonnan musiikkiin on aina mukava herätä..:)
SINÄ soitit ja olin ihan onnesta sekasin, en siis enää niinkään viinasta ja me juteltiin pitkään, kaikenlaista, arkista juttua ja site vähän vakavampaakin.
Ku ei olla nyt oltu niin tekemisissä ja se on aikalailla hämmentäny mua ni sitä sit setvittiin ja nyt, rakkaat, kaikki NÄYTTÄISI ainakin olevan OK, ei siis hyvin, mut sinnepäin kuitenkin.
Ja mä nukahdin onnellisena.
MIKÄ TUNNE!
Tiedättehän.
Haluan aina sitä ja tätä ja tuota ja kaikkea mahdollista.
Haluan aina olla onnelllinen ja nauraa ja iloita.
En halua tuntea olevani yksin,
en tietenkään.
En halua, että minulle sanotaan "etten rakasta sinua enää",
en tietenkään.
Mitä siitä sitten?
Teet, tunnet ja sanot niinkuin haluat.
Minua säästelemättä.
Ciao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti