Tunteellinen MOMENT:)

...Ferudin mukaan ihmisen psyykkinen kuormitus on vakio.
Uskon.
Luin tänään tunteista ja siin oli muutamia mielenkiintoisia kokeita, en niit nyt tähän kirjoita, mut pointti niis on se et tunteet on meidän omia päättelyitä kehon reaktioiden mukaan. Itken, oon siis surullinen jne. Toisaalta me myös päätellään tunteita opittujen mallien mukaan.
Tää on tietty nyt hyvin suoraviivasta, mut ymmärrätte varmaan mitä tarkotan ja sit kuitenkin ihminen voi tuntea ensin ja vasta sitte reagoida.
Tunteellisen tunteikasta.
Tunnevammaa.
Tunnen tunnista toiseen,  sinut tuntien tunneihminen.
Tää luritus putkahti mun päähän täs ihan jostain, tää näyttäis nyt olevan niin et mun päähän putkahtelee näköjään kaikenlaisia outouksia ja sit mä niit surutta kerron eteenpäin ja selittelen innoissani ja välil sit huomaan kuuntelijasta et nyt meni liiallisuuksiin ja sit mietin et sulje se suus ja lopeta nyt ja sit kuitenki viel sanon jotain ja jatkan ja sit jälkeenpäin tulee se fiilis et voi hitto, se varmaan ajattelee et olen ihan outo..
Vaiks en tiettykää oo, oon ihan normaali:)
Mikä on normaalin käsite?
Onko se meillä täällä työssäkäyvä, asiansa hoitava ja arkielämänsä hallitseva ihminen?
..Sitte mut voi jättää laskuista pois, arkielämän hallinta ei oo vahvuuksiani:)


Aloitan tankotanssin nyt elokuussa, Jippii, olen sitä jo halunnu kauan kokeilla ja nyt vihdoinkin! Suunnittelin jo et ostan tangon(Vaaleanpunaisen..) kotiin ja mihin sen sit laitan..
Kodista tuli mieleeni et haluaisin sellasen Barbapapa -kodin. Ne on vaan niin parhaita.
Olis vaaleanpunainen seinä ja keltainen ja musta ja sitte valkonen lattia ja valkoset verhot ja Barba-astioita.
Nii, olisko se sitte kivaa, elää Barbamaailmassa?..Ei.

Mun piti jotain eilisestä illasta kertoo ja täs on taas kaikkee muuta ku sitä.
Ok, lähdin kävelemään keskustaan tai oikeestaan rantaan ja jalassa oli mustat korkkarit, siis sellaset todellakin KORKKARIT ja voitte arvata ku pääsin kohteeseen(Mallorcaa lainatakseni..)ni mun jalat oli paskana..Ja on siis vieläkin.
menin ensiapuun ja siellä mies laastaroi jalat täytee eikä se auttanu oikeestaa mitään ja mä en sit ikinä opi, just sama homma joka kerta.
No tää tietää taas muutaman viikon varvastossuilua, ei siinä mitään tykkään kyllä, mutta kun en ihan tosi voi muita kenkiä edes miettiä, sataa tai paistaa ja jalat ihan törkeen näköset, vesikelloja täynnä jne..

Sunrise Avenue oli superhyvä! En odottanu siltä yhtään mitään, kun en niin sitä kuuntele, mut jätkät veti vaan ihan täysillä ja tunnelma oli mahtava...Toisin ku Dingon aikana, tai siis mun mielestä olis jo aika haudata koko projekti R.I.P.
Onhan se hienoa ku känniset saavat laulaa joukkokaraokena kaikki biisit ja elämä on helppoo ja ihanaa ja autiotalossa, siis miettikää, sekin vielä kuuluu ohjelmistoon!,rakastutaan...Plääh!
Dingo, ottakaa nyt neuvosta vaarin ja antakaa jo olla.
THÄNKS!

Niin, sit suht juopuneena lähdin kävelee kotiin takas ja kengät oli siis kädessä tällä kertaa...Niin, soitin sulle, siis sulle on tässä nyt tykkäämisen kohteeni, soitin etkä vastannu ja sit soitit takas.
Ai niin ja tää oli sit se jonka nro ois pitäny poistaa...Kun mähän en siis oikestaan ikinä soita kännisoittoja):
Niin, mun piti käydä siis makamaan siihen jalkakäytävälle ku pääs pyöri ja tuntu etten ymmärrä puhettakaan enää, siin sit makasin ja kysyin haluutko nähdä? Ei, et halunnu...En mä siit muuta muistakkaan sitte ja makasin siin hetken vielä puhelun päätyttyä ja katselin taivaalle ennenku jatkoin kotiin ja sit suoraan nukkumaan.

Ja sitte, melkeen aamulla, heräsin puhelimen soimiseen, Madonnan musiikkiin on aina mukava herätä..:)
SINÄ soitit ja olin ihan onnesta sekasin, en siis enää niinkään viinasta ja me juteltiin pitkään, kaikenlaista, arkista juttua ja site vähän vakavampaakin.
Ku ei olla nyt oltu niin tekemisissä ja se on aikalailla hämmentäny mua ni sitä sit setvittiin ja nyt, rakkaat, kaikki NÄYTTÄISI ainakin olevan OK, ei siis hyvin, mut sinnepäin kuitenkin.

Ja mä nukahdin onnellisena.

MIKÄ TUNNE!
Tiedättehän.



Haluan aina sitä ja tätä ja tuota ja kaikkea mahdollista.
Haluan aina olla onnelllinen ja nauraa ja iloita.

En halua tuntea olevani yksin,
en tietenkään.
En halua, että minulle sanotaan "etten rakasta sinua enää",
en tietenkään.

Mitä siitä sitten?

Teet, tunnet ja sanot niinkuin haluat.

Minua säästelemättä.



Ciao!

Dolores

Tuo otsikko ei liity tähän millään tavalla, ei mitään hajua mistä tuo nimi päähäni tuli, mutta tuli vaan sellanen intuitio et toi se on!
Rahat ihan finaalissa ja pitäis lähtee ulkoilemaan illalla, kun on se DBTL ja, kun siellä ei ole mitään mikä kiinnostais, mutta ei huvita kyllä olla kotonakaan.

Kävin kaverin kanssa katsomassa äsken mökkiä. Mulla on sellanen tapa, muuten, autossa et jos tulee hyvä biisi ni täysiä kuuntelen ja rokkaan samalla, se näyttää varmaan huvittavalta, mut ei voi mitään ku heti tulee sellanen fiilis et nyt täytyy tanssia:)
Mietin täs et mun täytyy varmaan tehdä jo hyväksi havaittu keino iltaa ajatellen ja poistaa muutama numero puhelimesta ettei tuu laitettua mitään viestiä tai pahempaa soitettua, en mä hirveesti yleensä sellasta tee, mut nyt täs viikko sit tuli lipsuminen ja parkusin puhelimeen et kaikki on päin helvettiä ja tääl mä vaan oon ja ajattelen sua, että SINÄ, jos tunnistat itsesi, älä ahdistu:)

Olis hyvä, jos puhelimis olis alkolukko, siis esto ettei kännis voi soittaa ku tiettyihin numeroihin, vaikka viis nroa sais tallenettua esim.Taksi, muutama ystävä ja äiti...Hei, jättäkää tää äiti osuus huomiotta.

Kuulin muuten radiosta ihan hirveen kipaleen, ihan totaalisen kamala! En tiedä kuka esittää, mut, jos tiedätte, niin kertokaa, en siis ymmärrä kuka ihmeessä tekee tollasen kappaleen ja sit vielä joku ihan oikeesti kuuntelee sitä! Ihan kuuntelemalla kuuntelee ja se on päässy vielä radioonkin! Tää siis tuli Novalta, Nova soittaa näköjään ihan hittiä kokoajan...Nää sanat on ainoot jotka jäi mieleen kyseisestä tappobiisistä "Minä pelkään elämää, minä pelkään kuolemaa, maleksien se tulee vastaan..." Miettikää nyt tätä, täs vaihees oli ihan pakko jättää pissit kesken ja pestä kädet ja poistua vessasta, siin pytyl istues ni olin ihan et ei saatana, mikä tää on, ihan hirvee! Ja ennenkaikkea, onko joku tosiaan toivonut kuulevansa tän vai onko tää joku radiokanavan itsemurhatunti tyyppinen hetki.
"Ja täällä taas ollaan itsarivartissa, Hei, kuka siellä linjoilla, joo, Petu tääl moro, mä oon ihan down ja voisitteko soittaa sen pelkään elämää kipaleen ni mä siin samal sit musiikkii kuunnelles viritän itselleni tota silmukkaa tohon kattoon. Ihan mahtava toive, laitetaan heti pyörimään ja Petu, kato et on kunnolla kiinni sitte ettet tipahda katosta kesken kaiken, moikkelis.."

Siis musiikista tuli mieleen toinenki aika karmee biisi, Popedan, jos pillua saan niin mä lähden mukaan, jos pillua saan niin ei mua estä kukaan jne. Älkää edes kysykö miten mä osaan noit sanoja, älkää, hävettää itteenkin, mut siis tää kipale on ihan helvetistä kanssa.
Kuten myös Artun kipale tuntematon potilas, voi hyvää päivää mikä hirvee esitys! Tuntematon potilas, joo siis ymmärrän toki biisin pointin ja et se koskettaa varmaan monia, mut mun mielestä se on ihan tautisen ankee, enkä kestä sit yhtään. Ja vielä ihan soitetuimpia täl hetkel, miks joku tekee tollasen kappaleen, et pääsee esille hinnal millä hyvänsä? Mä en missän nimessä haluais päästä radiosoittoon tollasella luikautuksella, sit ku sitä olis keikoilla vedelly sellaset tuhat kertaa ni se olis ihan moro!

Mun on pakko laittaa tähän Popedan Repe ja Lissu, koska tää saa mut aina hymyilemään ja hyvälle tuulelle, en oikein tiedä miksi ja toinen on tää Ilonan kipale kesäpano, tää on vaan niin kesää!

Joten ihanaiset, nauttikaa lauantaipäivästä ja pitäkää hauskaa ja olkaa kilttejä toisillenne! Suukkoja!

http://youtu.be/bCWGVex2Qf4
 http://youtu.be/HKM0VyK7lSM

Today...

..Tähän hienoon sanaan  päättyy jokainen duunipäiväni, tosin tänään sain vapautuksen.
Mun ei tarvii enää raportoida päivän tapahtumia eteenpäin, joten goodbye today!

Aamun tekstailua ihanan ystävän kanssa
Ystävä -Nyt se haluaa nähdä jo taas huomen, se on ihan koukussa muhun, tai siis tarkennettuna meidän seksiin.
Minä -Ok, sulla on asiat hyvin,sä olet pantava.. äläkä puhu seksistä, tiedät mis tilas olen...
Y -..Yritän välttää just sitä vaaraa
M -Lauantaina nollaan koko viikon, täydellisesti!

Tätä tällasta jatku vielä hetki, kunnes havahduin et olen tosiaan töissä, hmm, kahvia ja vettä ja sitte yritin näyttää tekeväni jotain ja sitte lähdin röökille. Tupakka on varmaan parempi, kauniimpi, vai onko sille kaunista ilmaisua? Paha tapa jokatapauksessa joten rööki on tarpeeks inha sana.
Istuin auringossa ja sitten, PAM.  Niin hyvin ku olenki selviytynyt niin nyt se sitten taas tuli, ikävä.
Inhoon sitä tunnetta, kun on ikävä eikä sille voi mitään, tiedättekö?
Ikävä etkä nää toista, ikävä etkä voi siit sanoo...Tai voisit, mut se olis niinku liikaa, jos sitä kokoajan hokee tai ainakin, jos kerran viikossa sanoo, ni se on sitte jo ihan maximi.
Tai okei, kerran viikossakin on jo liikaa, kerran kahdessa viikossa, se on jo tosi vähän ja sitte sen vähänki voi vielä laittaa ihan minimiin tai oikeestaan nollaan eikä sanoa mitään.  Ettei vaan toista ahdista.
Niin, rakkaat, mua ahdistaa.

Töissä ja kaikki ajatukset täytyy keskittää nyt siihen, jos vähänkään lipsun niin heti ruotuun takas ja varmaan tiedätte miten helppoa se on. Nyt keskity ja sitte taas mennään.

Se oliski helppoa, komentaa itseään ja kaikki toimis, nyt et ajattele. Ok.
Unohda SE, ok.
Unohdettu. OK!!!


Sitte, duunipäivän lopuksi tulee viesti joltain jonka olet jo jättäny taakse. Muutamien hysteeristen itkukohtauksien jälkeen, ni nyt sitten TULEE IHAN VIESTIÄ!
-Moro, mites menee?
Vastaanko, en.  Vastaan.  EN!

Tekis mieli vastata et "Moro, kuule helvetin hyvin menee, kiitos kysymästä, mites sulla? Paska muutaman vuoden suhde vetelee viimisiään, koti myyntiin ja koirasta tapellaan?"
Tää kaikki oli siis ihan mun villiä mielikuvitusta, miten menee.

Todellisuudessa mulla itsellä menee todella tasaisen tappavan tylsästi, ok, aina jotain pientä kriisiä täytyy olla menossa, mutta nyt, eläisin mielellään onnellista elämää ku tätä ainaista hiton alamäkeä.
Tai ei se nyt alamäkeä ole, mut jotain sellasta kuitenkin. Ikinä kaikki ei ole hyvin, tai on, joo muistan et olen saattanut olla ihan muutaman tunninkin onnellinen. Aidosti onnellinen.
Mistä sitä sitte tulee onnelliseksi?
Tarviiko onneen aina toisia ihmisiä tai toisen ihmisen?
Voiko yksin, siis ihan yksin, olla onnellinen?
Ei kissaakoiraamiestälapsiasukua, ei mitään ja olet onnellinen?
En usko.

Tunnen erään vanhemman naisen joka on hyvin yksin, surullista. Hän sanoi kerran minulle, että voi, kun olisi joku joka ihan aidosti välittää, siis joku jota ihan oikeasti kiinnostaa onko hengissä vai ei.
Joku joka soittaa ja kysyy "mitä kuuluu?" ihan sen takia, että se ihan oikeesti kiinnostaa.
Kieltämättä tunsin piston sydämessäni. Istuin siinä pöydän ääressä ihan vaan omatuntoni takia, teen jotain hyvää, kun yritän pitää yhteyttä.
Ihan rehellisesti eihän mua kiinnostanut mitä hänelle kuului, ei tippaakaan, mutta aina kun käyn häntä tapaamassa(Kerran vuodessa...)niin voin sitten kaikille julistaa hyvyyttäni.
Hävettävän monta kertaa olen unohtanut tapaamiset tai unohtanut soittaa.
Mutta on tässä nyt muutakin tekemistä, omassakin elämässä ja siks en just tajuu et olen vielä ihan vapaaehtoisesti ottanut tavatakseni tätä yksinäistä ihmistä.
En ymmärrä.
Kun saisi omat asiat hoidettua ja ne omatkin vähät sukulaiset niin...Sitten, vois käydä haalimassa noita yksinäisiäkin.

Haluaisin sinut nyt tähän.
Lähelle.

Kyyneleet valuvat,
räkä.

Olet jossain, tietenkin olet.

Niin ne kaikki aloittaa...

..Karkista ja sitten siirrytäänkin salmiakkiin.
Henkilökohtaisesti tykkään karkista, paljon, niin kuin tiedätte, rakkaat ystäväni.


Kun lähdin miettimään blogia, tuli heti mieleeni kysymys, miksi?

Miksi haluan jakaa elämäni kaikkien kanssa?

Miksi en?
Loputonta jahkailua, tulin siihen tulokseen, että tämä on hauskaa.
tykkään kirjoittaa, analysoida ja pohtia. Rakastan psykologiaa.

Joten, jos tämä blogi, elämäni. Hauskuuttaa, auttaa, vihastuttaa, itkettää, herättää tunteita, niin se on hienoa.
Haluan saada itse myös irti tästä kaiken mahdollisen.
Tämä ei ole terapeuttinen matka eikä syväluotaavaa elämän analysointia.  Tämä on ihan vaan minun elämää, ajatuksia ja todellisuutta.

Mietin myöskin kuinka paljon haluan paljastaa itsestäni, kaiken?
En, mutta haluan olla mahdollisimman totuudenmukainen, joten kaikki mitä kirjoitan on totta.